|
|
Post by Elisa on Sept 28, 2011 9:36:56 GMT -5
Alaska, eli Aapo on vielä hyvin pieni varsa. Se on ensimmäinen VRL:n rekisterien rekisteröity harvinainen Deliboz-rotuinen hevonen. Ori on hieman arka vielä, mutta ajan kanssa kyllä tottuu muihinkin käsittelijöihin, kunhan välttää äkkinäisiä liikkeitä. Pikkuisella on liikkeitä koulupuolelle ja esteetkin ylittyvät suurella ilmavaralla, joten ehkö joskus tulevaisuudessa näemme Aapon kenttäkilpailuissa. Omistaja: Elisa Varusteet: täälläKoulutus kesken.
|
|
|
|
Post by Elisa on Sept 29, 2011 1:39:35 GMT -5
"Hei pikkuinen", sanoin saapuessani Aapon luokse sen "pilttuuseen", jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua.
Ori oli tänään tavallista luottavaisemmalla tuulella, liekö sitten toiset hevoset jutelleet sen kanssa yön aikana. Laskin heinät oriin turvan eteen ja se aloitti syömisen innoissaan. Aloin hieromaan sitä pyörivin liikkein kumisualla, pikkuisen kun täytyisi totutella tuntemaan kosketuksen joka paikassa.
"Tänään et selvästikään yritä rimpuilla, ihme touhua, mutta parempi näin. Pysy tällaisena.", sanoin Aapolle hieman naurahtaen ja siirryin jalkoihin. Kaviotkin se nosti hyvin ja piti niitä kohtalaisen hyvin ylhäällä, tasapainoa hakiessaan yritti muutaman kerran riuhtaista sen pois. Hoidettuani Aapon, jätin sen vielä syömään ja menin itse hoitamaan talliaskareita.
|
|
|
|
Post by Elisa on Oct 2, 2011 5:29:38 GMT -5
Varsan totuttamista muidenkin käsittelyyn - Hilma ja Aapo
Olin matkalla pienen orivarsan luo, jota minun oli tarkoitus käydä vain hieman vilkaisemassa ja auttaa pikkuisen totuttamisessa uusiin ihmisiin ilma luotettavaa omaa ihmistä. Tallin pihalle tullessani Aapo oli tarhassa juoksentelemassa ympäriinsä. Virtaa sillä näytti ainakin riittävän! Kävelin rauhallisesta portille ja otin narun käteeni. Odottelin rauhassa, että varsa tulisi itse luokseni. Hetken katseltuaan Aapo päätti lähteä kohti hitaasti, mutta varmasti. Hetken annoin sen haistella ja rapsuttelin sitä vähän aikaa. Kun varsa alkoi rentoutua, kiinnitin narun sen riimuun ja lähdin taluttamaan oria talliin.
Tallissa päästin orin sen omaan karsinaan ja lähdin hakemaan sen harjoja harjausta varten. Takaisin tullessani se olikin jo kurkkimassa karsinan kaltereiden välistä niin hyvin, kun pienen varsan turpa niistä mahtui ja ylettyi. Harjailu sujui ongelmitta. Aapo oli kiltisti, joskin hieman eloisa ja tahtoi liikkua jatkuvasti paikasta toiseen. Se ei minua kuitenkaan haitannut, orihan oli aivan kuten Netta kotona. Koko ajan piti liikkua jonnekin, mutta pahaa ei tarkoitettu, vaikka välillä varpaat sotkettiinkin. Pikkuinen antoi hyvin kiltisti katsoa myös pienet kaviot ja harjata pään. Pään harjaamisesta ori taisi oikein nauttia ja, kun lopetin sen harjaamisen, alkoi se itse hieroa päätään minuun.
Rapsuttelin vielä hetken Aapoa, jonka jälkeen vein harjat pois ja lähdin etsimään varsan omistajaa Elisaa.
Elisalle kerroin, miten ori oli käyttäytynyt ja ylistin, kuinka ihana se oli ja lähdin sitten kotiin hoitelemaan omaa hieman vanhempaa varsaani.
|
|
