Kletturin päivyri

[Aleksia]

Virallinen nimi: Klettur frá Nuuhku
Lempinimet: Klettur, Kettu
Arvonimet: -
Rotu: Islanninhevonen
Sukupuoli: Tamma
Rekisterinumero: -
Ikä: 6 vuotta
Ikääntyminen: Oma
Syntynyt: 17.06.2011
Säkäkorkeus: 140 cm
Väri: Ruunivoikko
Merkit: -
Omistaja: Oona
Ex-omistaja: Latun Talli
Kasvattajat: Latu, Latun talli & Oona
Hoitaja: Ei oteta
Kotitalli: Peikonjoen Tila
Koulutustaso: HeA Re 100 cm Me 80 cm
Painotus: Yleis-ja näyttelypainotus

Etsiskelin itselleni askellajipainotteista kaveria, ja ensimmäiseksi mieleen tuli Wizin kasvattajatalli, Latun Talli. Kysäisin Latulta, ja pian ruunivoikko Klettur seisoi kotipihassa.

Klettur frá Nuuhku, jota myös Kletturiksi ja Ketuksi kutsutaan, on utelias issikkatamma. Se rakastaa ulkoilua, kuten islanninhevoset yleensä, ja eritoten se nauttii lumessa piehtaroimisesta ilman loimea. Nuori neiti on rohkea ja varma, mutta ripaus uteliaisuutta tekee luonteesta todella hyvän. Tarmokkaat askeleet ja pehmeä töltti kuuluvat Kletturin perusteisiin. Tyttö on joskus turhankin reipas, mutta ei kuuma tai vaikea käsitellä. Klettur ei ole samanlainen kuin Wiz- se antaa kuvan luotettavasta jokamiehen hevosesta, kun taas Wiz on vaikea kaunotar, joka oriin unelma. Niin, eipä Kletturia voi huonoksi haukkua, tuntiratsunakin se on oiva.

Klettur on helppo ratsastaa. Sen luonteeseen kuuluu tietysti myös ajoittainen liika reippaus, jonka tähden raippa on hyvä pitää mukana. Niin, miksi raippa? Kun Klettur tietää, että ratsastajalla on se inhottava kepukka, jolla käsketään, se osaa pysyä kilttinä. Raippaa ei liikkumiseen tarvitse, mutta laukassa voi näpäyttää kevyesti ja hiljaa hevosen lautasta. Esteillä rynnimisestä kannattaa antaa merkki näin: kerää ohjia, tässä vaiheessa Ketulla on tapana nostaa päätään, ja näpäytä hiljaa kaulalle tai lautaselle. Jos tämä ei auta, kurota kätesi hevosen etujalan eteen ja paina ihan vähän. Kun Klettur joskus haluaa mennä, täytyy kunnolla sanoa prrr ja mieluiten vetää ohjia ensin alaspäin (älä kiristä) ja sitten, kun Klettur on pää kaarella, kiristää ja taputtaa kädellä kerran tai pari hevosen niskaa hellävaroen. Kun tamma ei pysty nostamaan päätään, ohjien kiristys on helppoa ja poni viimein tajuaa. Yleensä Klettur kuitenkin tottelee ensimmäistä käskyä.

Info:

- Jos sää yli 20 astetta pakkasta, toppaloimi päälle
- Rankkasateella sadeloimi, kaulakappaletta ei ole pakko laittaa
- Kletturilla ratsastetaan 3 tuntia/päivä
- Suojat hypätessä
- Pesulle rankan treenin jälkeen
- Raippa mukaan tunnille
- Heijastimet maastoon (jos ei hämärä keli, häntä-tai suitsiheijastimet riittää)
- Jos lähtee metsäkävelylle ei-hämärällä ilmalla, haijastimia ei pakko laittaa
- Kannuksia ei saa käyttää

Varusteet:

- Musta yleissatula, anatominen vyö, jalustinhihnat, jalustimet + neliöhuopa, karvaromaani
- Musta islanninhevossatula, anatominen vyö, jalustinhihnat, islanninhevosjalustimet
- Mustat engl.suitset kaksoisturparemmillä + nahkaohjat ja kolmipalakuolaimet
- Toppaloimi, fleeceloimi, sadeloimi ja kaulakappale + 2 vilttiä
- Etujalan jännesuojat, 4 kpl pintelit + 4 kpl lämpöpintelit
- Nylonriimu, karvariimu + 3 kpl riimunnaruja
- Harjapakki (sis. 2 x pehmeä harja, piikkisuka, kumisuka, pölyharja, kaviokoukku harjalla, harjakampa + 2x sieni)
- Häntäheijastin
- 3 kpl suitsiheijastimet
- 4 kpl heijastinsuojat
- Kletturin varusteet ovat mustia, valkoisia ja turkooseja

Ruokinta:

Aamu:
0,5 l kauraa
0,5 dl mysliä
1 tl suolaa

1- päivä:
0,3 l + 1 dl kauraa
1 dl melassia

2-päivä:
0,5 l kauraa
0,5 dl kivennäisiä
1 tl suolaa

Ilta:
0,5 l kauraa
0,5 dl kivennäisiä
1 dl melassia

+ Heinää ruokintojen välissä, vapaastikin voi olla tarjolla.

Huomio!

Kletturia liikutetaan 2 tuntia päivässä, paitsi Lauantaina, joka on vapaapäivä. Sunnuntaina saatetaan jättää työskentely kevyemmäksi, riippuu.
******************************************************

Kaunis
Lempeä
Erikoinen
Totinen
Tietäväinen
Unelias
Rakas

F
Rauhallinen
À

Neiti
Utelias
U
Hieno
Kiva
U

Aleksia & Kleti 1HM

[Aleksia]

Anteeksi epäaktiivisuuteni, kai olen vielä mukana tallin arjessa?

3.10.2011

Menin Kletturin luokse. Kadutti oikein, olin syrjännyt koko hevosen. Halasin sitä, sanomatta yhtään mitään. Hiljaa mumisin anteeksipyynnön ja supatin hevoselle lupauksia.
"Mun piti antaa sulle hyvä elämä. Anteeksi, Klettur, aion ryhdistäytyä", sanoin sille ja nyyhkäisin epätasaisella, horjuvalla äänellä. Taputin Kletturia, näpersin sen tuuheaa harjaa.
"Josko mentäisiin maastoon", yritin hymyillä. Sitten lähdin hakemaan Kletturin kamoja.
Hiljaa hipsin ja otin Kletturin suitset sekä satulan. Se olisi varmasti ylipirteä. Tapasin jotain, jonka olisin halunnut jättää pois- Elisan. No, Elisa on kyllä mukava, mutta minua nolotti, kun en ollut käynyt koko elämäni aikana - tai, antaa olla, tiedetään jo. Tervedin Elisaa ja pysähdyin.
"Hei, Aleksia! Sinua ei olekaan näkynyt", Elisa pidätti.
"Juu, anteeksi todella kovasti. Mut varmaan potkitaan pois..." vajosin.
"No, olen liikuttanut Kletturia päivittäin, ja laitumella se on saanut olla enemmän-" Elisa kertoi. Kokosin itseni, halasin Elisaa.
"Kiitos siitä", hymyilin varovasti, miltei juoksin Kletturin luo.
Satuloin sen nopeasti, samalla huolellisesti. Halusin äkkiä päästä pois, tuntui etten kuuluisi tänne. Avasin karsinanoven, heitin kypärän päähäni ja laitoin nopeasti heijastinnauhat Kletturin etujalkoihin, vaikkei ollut edes pimeä. Talutin sen sitten pois.

Seisoimme ulkona, minä selässä, ihanan tuntoisena. Ihanaa olla taas Kletturin selässä. Ihanaa!
Halasin Kletturia.
"Klettur, jos meidät häädetään- palataan sinne, mistä tultiin, jooko?" yritin sopertaa. Sitten päätin vain keskittyä ratsastamiseen.
Kävelimme tielle, Kleti toki innoissaan. Nostin ravin, ja yritin saada Kletturin menemään kovaa. Se meni! Ja minä vain nautin, en käskenyt hidastamaan, kuin yleensä, ja istuin tölttiin- ihanan pehmeään, ihanaan tölttiin.
Tölttäsimme, annoin Kletturin päättää tahdin. Se tölttäsi todella kauan, kunnes päätin itse jäähdytellä ennen laukkaa. Pysähdyin sopivalle aukealle, laskeuduin alas ja otin Kletturilta suitsia pois. Se söi ruohoa vähän, juoksi ja nautti kesästä. Otin satulankin pois, annoin Kletturin laiduntaa vapaana. Se pukitti, piehtaroi- mutta satulalaukussa olevat harjat pelastivat tilanteen. Varustin Kletturin uudelleen ja nousin selkään.
Pyysin laukkaa, kun olimme kävelleet ja ravailleet/tölttäilleet tiellä. Metsätie oli ihanaa, voin kulkea keskellä sitä- ihmisiä autoja, koiria ei mailla halmeilla. Nostin ihanan laukan, rullaavan ja KOVAN. En koskaan ollut laukannut niin kovaa, ehkä Wizillä tosin. Mutten muilla. Enkä ehkä ikinä olisi ollut onnellinen, jollen olisi silloin päästänyt ohjia löysemmiksi, laittanut jalustimia ristiin kaulalle ja mukautunut liikkeeseen.
Palasimme tallille.Vein Kletturin pesulle ja karsinaan, ja halasin sitä.
"Ihana reissu, ihana reissu", hymyilin. Ei mikään voisi mennä pieleen.

Aleksia & Klettur 2HM

[Aleksia]

04.10.2011

Helpottuneena harjaan kutiavaa karvaa. Kletturilla on jo talvikarva, ja sen äärettömän paksu turkki suojaa tuulelta, toki myös jatkuvalta loimitukselta. Klet on jotenkin oppinut, että jos se piehtaroi, sen täytyy ehdottomasti olla ilman loimea. Syksyt ovat rapa-ajan takia myös melko huonoja piehtarointikelejä, mutta antaa Kletturin nyt nauttia syksystä. Sen lempiharrastus on kieriä vapaana puhtaassa, raikkaassa lumessa ilman riimuja, loimia, pinteleitä, pehmusteita ja muita lisävarustuksia. Taputan tammaani, halaan sitä ja otan riimun esille.
"Voi kun nyt olisi jo talvi!" hymyilen Kletille. Samassa viereltäni kuuluu ääni:
"Sitä minäkin toivon!"
Käännyn katsomaan vierelleni, ja siinä seisoo vaaleahiuksinen tyttö taluttaen ruskeaa, suloista ponia.
"Olen Ninni, omistan Ellan. Tai siis viralliselta nimeltään tämä on Luisella Des, mutta eipä siitä enempää. Kuka sinä olet, ja mikä suloinen hevosesi on?" Ninni huikkasi.
"Olen Aleksia, sano Aakiksi jos siltä tuntuu. Kletturin omistajan roolissa pyörin. Tässä on Klettur islanninhevostamma. Oikealta nimeltään Klettur frá Nuuhku aka Klettur tai Kleti, Ketuksikin toki saa kutsua", kerroin lyhyesti ja näytin selkäni takaa tempovaa ruunivoikkoa.
"Klettur on kyllä suloinen", Ninni kehui ja silitti sitä varovasti.
"Ella taitaa olla exmoorinponi?" näen.
"Sepä se. Hei, mitäs olet juuri tekemässä?" Ninni kysyy.
"Ajattelin heittää Kletin ulos, siivota boksin ja mennä kentälle", mumisin.
"Ok."

Vien Kletturin ulos. Se kirmaa kovaa vauhtia niityllä. Se kiertää aitauksen laukassa kolme kertaa, vauhti aina vain kovenee, ja sitten se ponnistaa rodeohyppyyn kaikki jalat ilmassa, niin että poni lentää. Klettur tulee hitaaseen käyntiin hienosti alas.
"Klet, äläs hurjastele!" yritän huutaa, mutta Klettur on jo ehtinyt kurvata viime hetkellä aidan vierestä. Kleti hyppäää kahdelle jalalle, kiertelee laitumensa ja ravistaa harjaansa, pukittaa vielä pari kertaa ja käy sitten makuulle. Klettur piehtaroi kunnolla ympäri, hieroo karvaansa huolella laitumenpohjaan, nousee, juoksee, hyppää pystyyn. Minä päädyn hakemaan sille laitumelle paljon vettä. Kiikutan sankoja kovaa, kovaa. Klettur kuulee sen ja juoksee juomaan. Se juo paljon, käy makuulle, kierii pari kertaa ja rauhoittuu. Sitten se tulee vastaanottamaan heiniä, menee taas makaamaan, ja makaa. Se sulkee silmiään, rojahtaa kyljelleen, hengittää syvään ja huokaa. Ei se kuollut ole, se on Kleti ja sellainen veijari. Se vaan on niin innostunut, ja siitä riehumisesta tuli väsy. Nauran, hyppään aitaukseen, menen Kletturin viereen ja istun nurmelle. Silitän Kletturia. Voi sitä. Klettur hakee hyvää asentoa ja hörisee hassusti. Ihana poni.

Aleksia & Kleti 3HM