Ellan päiväkirja

[ninni]

Luisella Del, kutsutaan Ellaksi, on rodultaan exmoorinponi ja sukupuoleltaan tamma. Syntynyt 21.3.2001 eli iältään 10 vuotta ja väriltään Ella on ruunikko. kooltaan Ella on 125 senttiä. Poni on koulutustasoltaan heB ja se hyppää ratana 80 senttimetriä. Ella on rakkain pullapalloni <33

Ja tänne kirjoittelen meidän puuhia Elisan tallilla!

[ninni]

Heräsin aamulla todella aikaisin. Tänään olisi aikomus viedä Ella Elisan tallille. Ella oli yöpynyt takapihallamme. Sinne olin rakentanut aitauksen, ja vanha varasto oli saanut uuden tehtävän; Ellan katos. Puin päälleni ja lähdin takapihalle, taskussani oli muutama leipä. Ruoho oli ihanan kosteaa, ja ilma oli raikas. Ella makoili katoksessa, eikä huomannut että tulin. Kävelin aitauksessa kohti Ellaa. Tuo poni oli maailman söpöin eläin. <3 Ella heräsi juuri kun olin astumassa sisälle katokseen. Se nousi ylös ja tuli haistelemaan hiuksiani. Se huomasi myös että kädessäni oli leivänpalasia, joten se otti leivät kädestäni ja hamuili lisää.
- Voi että sä oot söpönen. Tuuituuii. Sanoin Ellalle, mutta se vain etsi lisää leipää. Hyppäsin Ellan selkään, annoin pohkeita ja kannustin sitä kohti porttia. Ella oli maailman ihanin poni. Avasin portin selästä käsin ja heitin sen sivuun. Ratsastin Ellalla pihaan asti, olin kantanut Ellan kaikki tavarat terassille illalla ja nyt poikaystäväni (Rick) oli nostamassa niitä auton perään.
-Moi kulta. Sanoin Rickille. Tuo ei niinkään välittänyt hevosista, mutta halusi aina olla mukanani hoitamassa Ellaa.
-Huomenta, missäs sun kypäräs on, enkös oo sanonut että kypärä pitää aina olla päässä kun ratsastaa. Sähän tiedät sen itsekkin. Rick sanoi ammattimaisesti ja tuli Ellan viereen. Tuo piti sen riimusta kiinni ja rapsutteli Ellaa kaulasta.
-Joo, joo kyllä mä tiedän että sitä pitäis käyttää. Mutta unohdin sen tavaroihin kun lähdin Ellaa hakemaan. Vastasin Rickylle ja hyppäsin alas Ellan selästä.
-Paikka siinä Ella, sanoin ja rapsutin sitä sään kohdalle. Lähdin sisälle tekemään matkaeväitä, sillä kumpikaan meistä ei ollut syönyt aamupalaa vielä...

JATKUU.. Lähden nyt kuvailemaan sieniä 8)

[ninni]

Jatkoa..

Olin pakannut sämpylät, kaksi mukia ja termoskannun kassiin, joten sammuttelin valoja ja suljin ulkooven. Nyt olisi aika suunnata kohti Elisan tallia! Astelin kohti autoa. Rick oli laittanut jo Ellankin koppiin. Sanoin heippa Ellalle ja suljin kopin etuoven. Hyppäsin autoon ja tarkistin että kaikki olisi mukana.
-Minun tulee ikävä tätä paikkaa.. Sanoin Rickille. Me muuttaisimme viikon sisällä lähemmäs Elisan tallia, ja nykyinen talo olisi myytävä. Se oli siitä tärkeä, että Ella oli syntynyt siellä, niinkuin minäkin.
-Äläs nyt, mieti kuinka tuut rakastaan uutta kotia! Saat sisustaa aivan uudelleen ja saa ostaa uudet huonekalutkin. Rick sanoi ja hymyili. En vastannut sillä Rick oli oikeassa. Uudesta kodista tulisi varmasti upea.

Olimme ajaneet jo melkein puoli matkaa, joten pysähdyimme abc;lle. Katsoin että Ellalla oli vettä ja heinää. Heitin vielä siivun lisää, jottei Ellalle aika kävisi pitkäksi. Rick tankkasi ja kävi ostamassa hieman herkkuja. Sitten taas olisi tunti ajomatkaa kunnes olisimme miltein perillä. Ajomatka meni siinä puhuen Rickyn kanssa ja syöden sämpylöitä ja makeisia. Kahvitkin juotiin ja nyt olisi enään muutama kilometri jäljellä, kunnes talli tulisi esiin. Rick ajoi hiljaa, joten viimeiset kilometrit tuntui jotenkin todella pitkiltä. Ajan kuluksi raapustin lyhyen runon Ellan muistovihkoon (se minulla oli aina laukussa ja Ellan harjalaatikossa.)

Tarvisen sua kuin aurinkoa, ja kuuta.
Sun luonasi en kaipaa mitään muuta.
Yön mustaan harjaasi voin itkeä, kertoa
kaiken. Pidät lupauksesi etkä koskaan petä.
Minun rakkaani, rakkaampi kuin koko elämäni,
pysythän ikuisesti vierelläni.

Pian talli tulikin näkyviin. Ajoimme pihaan ja tallista kurkistelikin jo muutamat. Hyppäsimme Rickyn kanssa ulos autosta ja tulimme tallin oville.
-Mooi! Tuli Nainen, Elisa ulos tallista.
-Moikka mä olen Ninni! Sanoin ja ojensin käteni kohti Elisaa.
-Joo ja mä olen Elisa kuten ehkä tiedätkin. Elisa vastasi.
-Tässä on Rick, poikaystäväni. Esittelin Elisalle. Mutta huomasin Rickin kadonneen.

-Missäs Rick on.. ? Sanoin itsekseen kun kävelimme Elisan kanssa kopille.
-Tällänen poni meillä on mukana. Sanoin Elisalle ja hymyilin. Että Ella oli söpö!
-Suloinen, mikäs sen nimi nyt olikaan ? Elisa kysyi.
-Ella, Luisella Des, kymmenen vuotias exmoorinponi jonka itse olen kouluttanutkin.
-Hauska kuulla! Otahan se sieltä kopista ja tule sitten talliin. Menen laittamaan paikkoja kuntoon. Elisa sanoi ja lähti samantien tallia kohti.

Talutin Ellaa kohti tallia. Se katseli ympärilleen, ja säikkyi hieman kaikkea uutta. Tallissa sille oli laitettu karsina valmiiksi, Rick laittoi siellä juuri heinää.
-Täällä sä oot! Mä jo pelästyin että karkasit. Sanoin Rickylle ja naurahdin.
-Eeei, lähin yhden tallitytön matkaan. Tulin tänne laittamaan varusteet paikoilleen ja karsinaa kuntoon. Rick sanoi ja näytti kieltä.
-Aijaa, mut mitäs tuolle yhdelle ylimääräselle laatikolle tehdään, tiiätkö? Kysyin ja osoitin laatikkoon joka oli satulatelineen alapuolella, oven oikealla puolella sisältä katsottuna.
-En tiiä, mut nyt olis karsina kunnossa laitas Ella sinne! Rick sanoi ja tuli pois karsinasta.

Ella seisoi karsinassaan, söi heiniään ja kurkisteli välillä tallinkäytävälle. Se näytti viihtyvän ihan hyvin uudessa paikassa. Kello oli noin puoli 11, joten ajattelin että voisimme Rickin kanssa tutustua muihin ja kierrellä tallilla.
Tutustuimme Elisaan, Sussuun, Emertukseen ja heidän hevosiin. Jotenkin tuntui että nyt olisimme Ellan ja Rickyn kanssa kotona. Siellä missä kuulummekin olla. Minulla ja Rickylla oli kaikki hyvin, ja Ellakin näytti viihtyvän jo hyvin uudessa kodissaan.

//Rakkaalle Ellalleni, I♥uforever!

[ninni]

heräsin taas aikaisin aamulla. Rick nukkui vielä, joten kirjoitin lapun ruokapöydälle. "oon tallilla mutta tuun kotiin ihan pian. Soittele! Puss; Ninni <3" Laitoin kengät jalkaan ja otin kassin ovelta. Onneksi meidän uudelta talolta on vaan n. 15 min. Starttasin skootterini ja lähdin kohti tallia.

Tallilla oli jo ihmisiä. Menin tallille ja siellä se Ella jo makasikin.
-voi mun tyttöö.. Sanoin lempeästi Ellalle.
-Moi Ninni, voit antaa heinää tosta paalista, Elisa sanoi ja osoitti heinäpaalia käytävän päässä. Laitoin heinää Ellalle. Autoin myös hieman aamutallissa. Ella sai jäädä sisälle, päivällä tulisin viemään sen ulos ja siivoamaan karsinan. Mutta nyt piti lähteä kotiin tekemään aamupalaa ja hieman siivoilemaan. Rick lähtisi iltapäivällä toiselle kämpälle hakemaan tavaroita tänne uudelle kodille.

Rakas Ellani, olenko koskaan sanonut että rakastan sinua todella <3

[ninni]

Valmentaja: Jazzumi, heB kouluvalmennus:
Olitte jo valmistautumassa valmennukseen, kun saavuin. Tervehdin teitä ja siirryin kentän keskelle, kehotin teitä aloittamaan lämmittelyn pitkin ohjin käynnissä. Tarkkailin Ellaa ja sen liikkeitä, jotka näyttivät rennoilta ja tamma oli säyseän oloinen. Pian pyysin keräämään ohjat vähitellen ja aloittamaan reippaan kokoisilla volteilla sekä ponnekkaalla käynnillä, että kumpainenkin herää. Ella nyökytteli päätä ensin vastahakoisesti pyöristäville avuille, mutta lopulta se suunnanvaihdoksen jälkeen alkoi löytää muotoon. Seuraavaksi saittekin siirtyä kevyeen raviin, jossa ensin kiersitte uran kahdesti todella reippaassa ravissa, jotta Ella saisi päästellä höyryjä ja saattaisi keskittyä paremmin. Seuraavassa harjoituksessa tehtiin pääty-ympyrät ja pysähdykset keskelle pitkiä sivuja suoraan ravista ja peruutus neljä askelta, jonka jälkeen takaisin raviin. Aluksi Ella ei meinannut haluta pysähtyä ja kehotin tekemään pysähdyksiä ja tempon vaihdoksia ennen tehtävän aloittamista, että ongelma poistuisi. Ella halusi vielä jonkin aikaa painaa kuolaimelle ja yrittää kaahottaa, mutta vähitellen kun teit avut kunnolla se alkoi kuunnella ja saatoimme siirtyä päätehtävään. Nyt pysähdykset sujuivat hienosti ja jopa raviin siirtyminen peruutuksesta näytti mallikelpoiselta. Ympyrät olivat suht pyöreitä ja Ella kulki hienosti muodossa. Annoin teidän levähtää, kun tehtävä oli tehty molempiin suuntiin. Pienen käyntipätkän jälkeen keräsitte ohjat ja halusin teidän menevän kolmikaarista kiemurauraa, jotta reitti olisi selvä, kun seuraavaksi tultaisiin se laukassa. Annoin luvan nostaa laukan ja Ella ponnahti pyörivään laukkaan. Tahti oli hyvä, mutta kiemurauralla Ella meinasi hieman seota jaloissaan aluksi, mutta kun tuit sitä avuillasi se löysi tasapainon ja vastalaukkakin sujui hienosti. Muutaman kerran uran onnistuttua saitte laukata ”kunniakierroksen” kumpaankin suuntaan ja hiljentää vähitellen raviin josta vähitellen pitemmille ohjille ja käyntiin painoapuja käyttäen. Kehuin yhteistyötänne ja annoin pari neuvoa lopuksi ennen kuin jätin teidät jäähdyttelemään. Kiitos, teitä oli ilo valmentaa!

Attachments: