|
Post by Emertus on Sept 12, 2011 15:26:35 GMT -5
BRUNON PÄIVÄKIRJA Squirrel's Balto Brüno ori, 7-vuotias, suomalainen puoliverinen estepainotteinen, K:VaB ja RE:160cm ei oteta hoitajaa VARUSTEET & KOTISIVUT
|
|
|
Post by Emertus on Sept 13, 2011 5:01:17 GMT -5
13. syyskuuta 2011 - Muutto uuteen talliin
Päivä oli tuiki tavallinen, mutta sitäkin erityisempi. Tänään nimittäin oli muuttopäivä. Hevoseni Bruno pääsisi uuteen kotiinsa ja minä saisin pitkästä aikaa alkaa elää kunnon tallielämää. Olin niin innoissani, että autolla ajaessani kaasuttelin välillä ehkä hiukan liikaa. Hevostraileri roikkui auton perässä ja sen sisällä armas ratsuni jo odotteli uusia tuttavuuksia, joita tallilla asuminen toisi tullessaan. Olin toisaalta hyvinkin jännittynyt, mutta toisaalta hyvin rento. Tallin omistaja Elisa on nimittäin ystäväni ja hänen näkemisensä on aina yhtä mukavaa. Pian pieni, suloinen talli alkoikin siintää horisontissa ja aloin hidastaa auton vauhtia. Kaarsin hiekkaiselle pihatielle ja pysäköin auton. Autosta ulos astuessani näin heti tutut kasvot: "Eme!" Iloinen kiljahdus kaikui pihamaalla kun Elisa ryntäsi luokseni halaamaan minua. "Ihanaa, et oot vihdoin täällä! Menikö matka hyvin?" Hänen innokkuutensa vain lisäsi omaa innostustani. "Suakin on kiva nähä. Maltan tuskin oottaa, mitä kaikkea me vielä koemme täällä. Juu matka meni hyvin, mitä ny välillä innoissani kaasuttelin hiukan liikaa." Naurahdin ja loin Elisaan ilkikurisen virneen.
Trailerista kuului jo kärsimätöntä kolinaa, joten menin päästämään orin pois. Tummanruunikko asteli trailerista ylväänä tutkiskellen ympäristöään korvat höröllä. Se hörähti Elisalle ystävällisesti. "Se on kyl tosi komea! Toffesta ja Brunosta tulee varmasti hyvät ystävät." Hän sanoi ja silitteli oriin turpaa. "Jo vain. No niin, eiköhän viiä sut karsinaasi." Lähdin taluttamaan puoliveristä tallia kohti Elisan samalla esitellen hiukan paikkoja. Talli vaikutti todella hyvältä. Sen ilmapiiristä huokui kodikkuus, ystävällisyys ja rentous. Juuri sellainen kuin tahdoinkin sen olevan. Bruno ja minä kisaamme ahkerasti, joten on hyvä, että orilla on paikka, missä rentoutua. Tallissa tuoksui hevoselle ja muut asukit hirnahtelivat iloisena. "Mikä karsina se näistä on? Toiko?" Kysyin ja Elisa nyökkäsi päätään. "Jätän teidät ny tutustumaan talliin, itellä pitää lähteä hoitamaan pari hommaa. Käy ihmeessä tervehtimässä Toffea." Hän huikkasi lähtiessään. Laitoin Brunon karsinaansa ja rapsuttelin sitä hetken ennen kuin lähdin hiukan tutkimaan paikkoja.
Toffen karsinalle päästyäni olin jo katsellut riittämiin asti. Ruuna katseli hölmistyneenä kun kurkistin karsinaan. "Tervehdys Toffe! Meikä ja Bruno muutti tänne just. Voi, että sä olet komea. Jännä kuviointi sulla." Sanoin hymyillen ja menin sisälle karsinaan. Juttelin hetken aikaa ruunan kanssa samalla rapsuttaen sitä korvan takaa. Kävin myös muitakin hevosia tervehtimässä. Tämän jälkeen menin ulos auton luo ja purin Brunon tavarat autosta. Kannoin kaiken talliin ja järjestelin ne omille paikoilleen. Bruno jo odotteli kärsimättömänä puuhieni loppumista, jotta voisin tuoda hänelle ruokaa. Pian oriin odotus loppui ja laitoin hänelle ruoat. Ori alkoi niitä ahnaasti syödä, välillä aina katsoen minua intensiivisesti. Juttelin Brunolle ja kerroin, mitä kaikkea tulemme kokemaan täällä. Hetken aikaa karsinan oven sulkemisen jälkeen katsoin hevostani hymy huulillani. Sitten lähdin, suljin tallin oven ja astuin autooni. Näin Elisan tarhan lähellä korjailemassa aitaa. Nostin hänelle kättä hyvästiksi, hän teki samoin leveä hymy huulillaan. Sitten ajoin pois tallin pihalta ja lähdin ajamaan kotia kohti sydän onnesta sykkien.
Emertus & Bruno 1HM
|
|
|
Post by Emertus on Sept 18, 2011 9:02:44 GMT -5
18. syyskuuta 2011 - Pieni maastoretki
Tuuli liikutteli syksyn lehtiä ja teki niillä pieniä pyörteitä. Fillaroin pienesti niiskuttaen. Varmasti oli jotain syysflunssaa tulossa. Toivottavasti se menisi pian ohi, sillä pieni sairastelu haittaisi koulunkäyntiä sekä hevosharrastusta. Olin päättänyt tulla pyörällä, mikä alkoi tässä vaiheessa jo tuntua huonolta idealta. Vilustuisin varmaan vain lisää. Vanhempani tarvitsivat autoa, joten en ollut voinut ottaa sitä. 'Soitan kyl jonku hakee mut...' ajattelin ja kaarsin tallin pihaan. Pysäköin äidiltäni perityn pyörän ja astelin kohti tallia.
Heti talliin astuttuani kuulin tutun hirnahduksen. Bruno oli innoissaan nähdessään minut. Hymyilin sille ja rapsuttelin sitä hetken. "Tänää me käyään pienellä ratsastusretkellä, ihan vaa et tutustutaan hiukan ympäristöön, okei?" Ruunikko jäi kiltisti karsinaansa odottamaan sen aikaa, että noudin kaikki tarvikkeet. Satuloin oriin ja lähdin taluttamaan ulos tallista. Juuri kun olin astunut ulos tallin ovesta, näin Ninnin ja Sussun tulevan vastaan. "Moi!" Tervehdin iloisesti kaksikkoa ja he moikkasivat samoin. "Mihin oot menos?" Ninni kysyi ja katsoi satuloitua Brunoa. "Maastossa aattelin käyä pienen lenkin." Sanoin ja katsoin kun tytöt alkoivat silitellä oria. Jäin hetkeksi juttelemaan tyttöjen kanssa niitä näitä. He vaikuttivat mukavilta ja kivoilta tyypeiltä.
Lopulta pääsimme maastoon vievän polun varteen. Nousin tummanruunikon selkään ja tämä lähti iloisesti käskystä liikkeelle. Kuljimme eteenpäin ruskamaisemissa. Ympärillä näkyi pieniä niittyjä, puita ja sieniä. Ori puhisi innoissaan koleasta ilmasta huolimatta. Vähän aikaa talsittuamme päätin antaa Brunolle sen kauan kaipaaman laukkapätkän. Ori rakasti niitä yli kaiken, sillä siinä se sai purkaa kaiken ylimääräisen energiansa. Oria ei tarvinnut kahdesti kehoittaa laukkaan. Bruno pärski iloisena ja minä hymyilin kuin Naantalin aurinko. Lehdet leijailivat ohi ja muutama taisi tarttua hiuksiini kiinni. Nautin täysin siemauksin tästä pienestä maastoilusta.
Tallille palatessamme huomasin Ninnin ja Sussun juttelevan keskenään hevosten aitausten luona. Tervehdin tyttöjä ja jatkoin sitten matkaani tallia kohti. Laskeuduin oriin selästä alas ja näin Brunon ilmeen, joka oli täynnä onnea. "Noniin, eikö ollukki mukava reissu?" Ori näytti nyökkäävän päätään ja hamusi turvallaan takkini taskuja. "Jahas, vai että palkkioko pitäs muka sulle antaa? No otaha." Kaivoin taskustani pienen palan porkkanaa ja syötin sen ruunikolle.
Tallissa riisuin oriin satuloista ja suitsista. Sidoin oriin hetkeksi kiinni käytävälle, jotta saisin rauhassa puhdistaa oriin karsinaa. Karsinan puhdistuksen jälkeen päästin oriin karsinaansa. Nopeasti kävin noutamassa vielä Brunon ruoat. Ori odotteli jo kärsimättömänä ruokaansa ja tunki päänsä sankkoon heti kun astuin sisälle karsinaan. "Ootaha ny vähän!" Sanoin naurahtaen ja kaadoin ruoat astiaan. Ori alkoi syödä hyvällä ruokahalulla. Katsoin vielä, että orilla on kaikki hyvin ja lähdin sitten ulos tallista. Pihalla soitin äidilleni ja pyysin hakemaan. Matkaan kuluisi puoli tuntia, joten menin siksi aikaa istumaan taukohuoneeseen ja juomaan lämmintä kaakaota. Lopulta kyytini saapui pihalle ja muistimme jopa ottaa pyöräni mukaan.
Emertus & Bruno 2HM
|
|
|
Post by Emertus on Sept 22, 2011 12:20:40 GMT -5
22. syyskuuta 2011
Bruno iloisesti tarhassa laukkaa, aina iloisesti omenaa haukkaa.
Harjatessa uteliaalla päällä, ratsastus onnistuu joka säällä.
Karsinassa heinää rouskuttaa, kentällä esteiden yli porskuttaa.
Katse viisas ja suloinen, ei ole koskaan alakuloinen.
Omistajaansa syvästi rakastaa, Eme syksyllä marjat pakastaa.
Emertus & Bruno 3HM
|
|